Pelastuskoira on oiva apuväline kadonneen ihmisen etsinnässä

Pelastuskoira on koulutettu etsimään ihmisen hajua, paikallistamaan mistä haju tulee ja ilmaisemaan kohdan missä haju on voimakkain tai missä ihminen on. Koiran hajuaisti on moninkertaisesti ihmisen hajuaistia tarkempi ja koiran hajujen erottelukyky on verraton. Siinä missä me haistamme monien tuoksujen joukosta voimakkaimman tuoksun, koira haistaa lukuisia eri hajuja. Tätä koiran verratonta hajuaistia voidaan käyttää monin tavoin hyväksi kadonneen henkilön etsinnässä.

Pelastuskoiraa voidaan kouluttaa kolmeen eri "lajiin", joissa kaikissa on omat kokeensa. Haku on etsintämuoto, jossa koira etsii ihmistä ilmavainuisesti, siis pää ylhäällä yrittää löytää ilmavirroista ihmisen hajun. Koira juoksee osoitetulla alueella ristiin rastiin ja haravoi alueella kulkevia ilmavirtoja. Kun se tunnistaa ihmisen hajun tuulessa, seuraa koira hajua sinne mistä se tulee voimakkaimmin ja päätyy siten hajun lähteelle eli löytää kyseisen ihmisen. Hyvä hakukoira on varsin tehokas laajojen maastoalueiden etsijä, verrattuna vaikkapa tiiviisti ja hitaasti rintarinnan kulkevaan ihmisketjuun. Hyvällä tuulella koira voi haistaa kadonneen henkilön jo satojen metrien päästä. Kun koira on löytänyt ihmisen maastosta, se joko haukkuu kunnes ohjaaja tulee paikalle, tai sitten ottaa suuhunsa pannastaan roikkuvan rullan ja palaa ohjaajan luo. Rulla suussa on merkki löydetystä ihmisestä, ja tämän jälkeen koira johdattaa ohjaajan löytönsä luokse. Hakua harjoitellaan yleensä metsässä.

Haku päällä
Kuva: Riikka Aapalahti

Onko raunioissa ketään?
Kuva: Hanna Ikonen

Raunioetsintä on laji, jota emme onneksi pääse usein toteuttamaan käytännössä Suomessa. Raunioetsinnässä koira etsii raunioihin, niiden alle tai niiden sisään loukkuun jääneitä ihmisiä. Tätä tarkoitusta varten on rakennettu erityisiä raunioratoja, joissa on maan alle meneviä tunneleita ja onkaloita, luolia, bunkkereita yms. joilla voidaan harjoittaa koiraa paikallistamaan ja ilmaisemaan maan alta tuleva pienen pienikin hajun lähde. Kokenut rauniokoira tekee tehtävänsä vaikka raunioiden päällä kulkisi kymmenittäin muita ihmisiä ja ympärillä olisi kovaakin meteliä. Koira osaa erotella ympärillä hääräävien ihmisten hajut ja olla huomioimatta niitä. Raunioetsinnässäkin koira ilmaisee löytönsä joko haukkumalla tai rullalla, mutta lisäksi koira voi etutassuillaan kaivamalla näyttää tarkan paikan, mistä haju tulee voimakkaimmin. Näin tositilanteessa voidaan paikan raivaaminen aloittaa kohdasta, joka on lähimpänä uhria.

Jäljestäminen on koiralle hyvin luontainen toiminto. Pelastuskoirien etsintälajina jälkeä harrastetaan enemmän maaseudulla kuin kaupungeissa, sillä jälkikoiran käyttötarpeet on suuremmat maaseudulla. Hyvä jälkikoira etsii nenä maassa kärsivällisesti jälkeä pitkänkin matkan, näyttää selkeästi kun löytää jäljen ja seuraa sitä tiiviisti. Jälki voi ylittää teitä, ojia, puroja; tai jäljen voi ylittää tuoreempi toisen ihmisen jälki ja eläinten jälkiä. Silti koiran tulee pysytellä alkuperäisellä jäljellä. Hyvä koira voi hyvissä olosuhteissa jäljestää jopa useampia päiviä vanhaa jälkeä. Jälkikoiran käyttö on tarpeellista esimerkiksi tilanteessa, jossa löydetään kadonneen henkilön auto tien varresta ja tiedetään kadonneen jatkaneen matkaa jalan maastossa - ylipäätään, kun tiedetään missä kadonnut on liikkunut, ja aluetta ei ole jo tallattu täyteen muita jälkiä. Jos kadonnut henkilö on lähtenyt vaikkapa kesämökiltään sienestämään, palaamatta takaisin, ja pihapiirissä ja lähimetsiköissä on jo kulkenut etsijöitä, voidaan jälkikoiran kanssa kiertää kyseisen alueen ympäri kauempaa, alueelta jolla ei ole muita ihmisiä vielä kulkenut, ja täältä voidaan löytää kadonneen henkilön jälki.

 Jälkikoira työssään
Kuva: Piia Kukkasmäki

Kahden eri lajin kokeet hyväksytysti läpäistyään on koira viranomaistason pelastuskoira. Käytännössä on kuitenkin muitakin harjoiteltavia etsintämuotoja, kuin mainitut kolme. Rakennusetsinnässä koira etsii ihmisiä rakennuksista ja niiden välittömästä läheisyydestä - esimerkiksi kadonneen henkilön omasta kodista, kotitilalta, ullakoilta ja kellareista; teollisuushalleista, parkkihalleista yms. Rakennusetsinnässä on merkittävä osansa myös koiran ohjaajalla, sillä hajut kulkevat rakennuksissa erikoisesti ja voivat esimerkiksi ilmastointiputkia pitkin kulkea rakennuksen toiseen päähän. Koira ilmaisee hajun siinä missä se on voimakkainta, riippumatta onko ihminen siinä - ohjaajan täytyy sitten selvittää yhdessä koiran kanssa, missä hajun lähde on. Pelastuskoiraa voisi käyttää hyvin hyödyksi myös esimerkiksi evakuointitilanteessa, jossa iso rakennus täytyy saada nopeasti tyhjäksi ihmisistä. Asian tarkastaminen koiran kanssa sujuu nopeammin kuin jos ihminen joutuisi tarkistamaan jokaisen huoneen, komeron ja kaapin erikseen.

Taajamaetsinnässä koira partioi ja etsii kaupunkialueella, ohikulkevien ihmisten ja autojen vilinässä. Koira tarkistaa esimerkiksi pusikoiden ja pensaiden aluset, ojat, tienpientareet, puistot ja pienet metsiköt joita kaupungeissakin on.

Pelastuskoirille opetetaan usein myös esine-etsintää, sillä on merkittävää, että haku- ja jälkikoira näyttää ohjaajalleen alueelta tai jäljeltä löytyneet ihmiseltä tuoksuvat esineet. Jos saadaan vahvistus, että kyseinen esine on kuulunut kadonneelle henkilölle, tiedetään varmuudella, että etsintä kohdistuu oikeaan paikkaan.

Jos vaatimukset ihan oikealle pelastuskoiralle on kovat, niin ei koiran ohjaajakaan vähällä pääse. Koiran ohjaajalta vaaditaan ensiaputaitoja, suunnistustaitoa, etsintätaktiikan hallintaa yms. Monet kurssit on istuttava ja monet opit sisäistettävä, ennen kuin sekä koira että ohjaaja ovat valmiita oikeisiin etsintähälytyksiin.

Etsintätilanteessa koira ja ohjaaja työskentelevät parina, mutta mukana on aina ainakin 1-2 muuta ihmistä: apuohjaaja ja/tai kartturi. Heidän tehtävänsä on toteuttaa yhdessä suunniteltu etsintäreitti, suunnistaa ja olla apuna ja lisäsilminä ja -korvina koiranohjaajalle. Hyvä apuohjaaja ja suunnistaja on kullan arvoinen, ja tämä kokoonpano on tehokas tiimi.

Omaa vuoroa odottelemassa
Kuva: Riikka Aapalahti

Majka Borgström